Vieraskynä

VAPAUS VALITA ON LOPPU HENKISELLE ORJUUDELLE

Kysyit minulta mikä oli käännekohta elämässäni. Mutta onko niitä aidosti vain yksi? Vai onko meillä syvempi tieto siitä mitä kohti haluamme pyrkiä ja sitten jokaisessa kulmassa me valitsemme niin, että kuljemme tuota hetkeä kohti.

Koen vapauden valita yhdeksi suurimmaksi harhaksi ja silti se on vapautemme.

Valitsemmeko oikeasti omasta tahdostamme vai ulkoisista puitteistamme käsin?
Ovathan sinullekin tuttuja selitykset en/emme voi nyt, kun lapsetkin ovat pieniä. Menemme viikonloppuna sinne isillä on nyt töitä jne.

Olemme loistavia piiloutumaan tekosyiden ja valitsemattomuuden taakse. Me puhumme vapaudesta valita kovaan äneen silloin, kun haluamme jonkun toisen hyväksynnän valinnallamme.

Niin kauan, kun kerjäämme muiden hyväksyntää valinnoillemme valitsemmeko oikeasti vapaasti vai olemmeko edelleen vapautemme vankeja?

Mikä on siis tärkeintä pyrkimyksissä elää omannäköistä elämää? Elämää, jossa itse päätät mitä tänään valitset.

Materiaalinen vapaus on suunnattoman tärkeää mutta, jos mittaamme valintojamme materialla tulemme aina tilanteeseen, ettei minulla ole varaa tähän.

Materiaalinen vapaus helpottaa elämää, siksi kai teemme hulluna töitä saavuttaaksemme sen joskus ja samalla siirrämme vapaan elämän valintaa hamaan tulevaisuuteen.

KELLARI TÄYNNÄ TURHIA MUISTOJA

Eräs suurista käännekohdista elämässäni oli kellarini. Tuo jokavuotinen murheen kryyni. Ikinä en sieltä mitään löytänyt, ilman valtavaa työtä, sillä se oli kattoon asti täynnä tavaraa, jota ei koskaan käytetty.

Selittelin aina ”tätä voin joskus tarvita” ja seuraavan vuonna etsiessäni, jotain tai kevätsiivouksen yhteydessä tuo tavara oli siellä taas. Ihan yhtä käyttämättömänä, kuin oli kaikkina aikaisempinakin vuosina.

Alkoiko siis kaikki silloin?

Vai alkoiko kaikki tuo sittenkin hullun elämäni alussa. Väkivaltaisen elämänpolkuni, jokaisessa uudessa mutkassa, kun pikkuhiljaa keräsin kuonaa, iskuja ja traumoja itseeni, kuin tavaroitani kellariin.

Säästin, jokaisen iskun. Jokaisen sylkäisyn kasvoilleni. Tungin ne syvälle itseeni varastoon, jotta voisin käyttää niitä polttoaineena katkeruuden sanelemissa valinnoissani.

Tiedätkö ystäväni. Annoit minulle lahjan pyytäessäsi tätä kirjoitusta. Suuren hetken oivaltaa jälleen yksi asia lisää aarrearkkuuni. Tapaani hahmottaa maailmaani.

Mitäpä me olismme ilman oivalluksia? Ilman kasvamista ja siihen keskittynyttä mieltämme?

Olisin vielä siellä Vantaalla kellarini täynnä tavaraa, jota en tarvitse. Kehoni täynnä traumoja, joista en halunnut luopua.
Nuo kaikki niin suuresti yhtä. Niin sisällä, kuin ulkona.

He sanovat, että ulkoinen on heijastusta sisäisestä ja juuri nyt tajuan sen selvemmin, kuin koskaan.

Vapauteni tien. Sen käänekohdan, alun.

VAPAUS VALITA ON LOPPU HENKISELLE ORJUUDELLE

Se kaikki alkoikin siellä kellarissa. Kyllästyin, joka vuotiseen selitykseeni. Kyllästyin yhä uudelleen hakkaaviin miehiin. Kyllästyin, siihen jokapäiväiseen tuskaan. En enää jaksanut sitä enää kantaa vaikka koko minuuteni oli rakentunut sen kaiken päälle.

Kuinka paljon pelkäsinkään luopua tuskastani, enhän tiennyt mikä minua odotti sen jälkeen. Kuka olisin ilman kaikkia haavojani? Ilman kaikkia tavaroitani kellarissa?

Kuka minä olisin?

Ja se on varmaan vastaus kysymykseesi. Se hetki, kun ymmärsin ensi kerran, etten enää halunnut olla se ihmisen kuvaelma. Tyhjien roolien näyttelijä. Nainen, jonka kellari oli täynnä tavaraa.

Muistan sen ensimmäisen kerran, kun heitin pois kellarista tavaroita. Mieleni kirkumassa, kuinka niitä kaikkia tarvitsin. Muistan pelon ja vastustuksen. Sen tunteen, kun ylitin sen ja avasin roskalaatikon kannen. Heitin sinne tavaraa ja suljin kannen.

Kannen lähtiessä laskeutumaan tunsin hymyn leviävän huulilleni. Tunsin ilon kuplivan suonissani. Nauroin. Tunsin, kuin jotain syvää olisi nostettu pois harteiltani ja halusin tehdä saman heti uudestaan. Se oli huumavaa.

Ensimmäinen kertani terapiassa, pelotti itketti, väsytti. Ja silti tunsin tuon saman tunteen. Olin päättänyt kävellä läpi vastustuksen, läpi tuon helvetin. Olin valinnut jotain muuta. Olin valinnut vapauden ja kuljin sitä kohti.

Niin kauan, kuin olemme kiinni materian harhassa. Kun emme löydä oikeasti mielemme häiveverhojen läpi, emme voi valita vapaasti. Mutta, kun kohtaamme vihdoin turhautumisen käärmeen tiedämme, että on tullut aika muuttaa asioita.

Käännekohta alkaa turhautumisesta. Se kertoo meille, että jotain pitää muuttaa, jos jätämme tuon tunteen huomiotta se purkautuu vihana ja tyytymättömyytenä.

VAPAUS VALITA ITSESI

Uskon vahvasti siihen, että materiaalinen vapaus kulkee käsikädessä henkisen vapautumisen kanssa. Niin kauan, kuin pidämme kiinni kaikesta mitä luulemme omistavamme, mitä luulemme tarvitsevamme me elämme edelleen kuormamme kanssa uskaltamatta valita toisin.

Me tarvitsemme ruokaa ja suojaa, niitä me saamme materialla mutta mikä kaikki meille oikeasti on tarpeen?

Uskon vahvasti siihen, että menneisyytemme tavarat sitovat meidät valtavalla energialla menneisyytemme rooleihin. Siihen mitä olin eilen.

Uskon, että se ettemme tutki oikeasti keitä olemme pitää meidät kiinni eilisessä ja kellarimme liian täynnä.
Jos meillä on liikaa tavaraa eikö meille synny valinnan vaikeus? Emmekö turhaudu sanoen: ”en tiedä mitä pukisn päälleni”. Kaapimme täynnä tavaraa mutta ei mitään päälle pantavaa.

Kun olemme löytäneet itsemme, valinneet itsemme me tiedämme aina mitä pukea kulloinkin. Me elämme silloin hetkessä ja intuitiossa, läsnäolossa.

Haluanko tänään olla kuin eilen vai haluanko tänään olla se, joksi uskon tulevani valitessani haavojeni purkamisen. Valitessani oman itseni ja uskalluksen kohdata varjoni.

Käännekohta oli siis se hetki, kun tiedostin, että pelkään ja pelko vei minua harhaan.

Niin yksinkertaista niin helppoa 🙂

Huomaa mitä pelkäät, onko pelko aidosti todellinen? Ja kulje rohkeasti sitä kohti.

Kauneinta Valoa Päivääsi <3

Rakkaudella Riikka-Lea
Vapauden Asema blogisti

Kirjoitus on vieraskynä Riika-Lealta, joka kirjoittaa Vapauden Asema -blogia. Riika-Lea on vast ikään julkaissut tarinansa myös kirjana, >. (avautuu uudessa välilehdessä)”>jonka voit ostaa täältä>>.

Vastaa